Näytetään tekstit, joissa on tunniste vauva. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vauva. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Fantasiapikkuleipiä pienelle miehelle

Tein ensimmäistä kertaa omatekemällä pikeerillä kuorrutettuja pikkuleipiä. Tovin jos toisenkin sai tähän puuhaan kulumaan. Mutta mikäs sen parempi syy taiteiluun kuin ystävän pikkuisen hurmurin luona rotinavierailu. Ihana Jasper <3

Pienen poikavauvan sydämellisiä jalanjälkiä.
Lähikuva pikkuleivästä mallia jalanjälki.
Tasalaatuisuus ei ole vielä vahvin puoli ;) Pikkumurulle pikkulintupikkuleipiä.
Aluksi ajattelin, että linnuista tulee kiva lisä muille pikkuleiville, mutta
loppujen lopuksi nämä olivat minusta kauneimpia.
Nallepikkuleipiä.

Rotinoita, vauvaviemisiä tai tuliaisia :)

torstai 28. helmikuuta 2013

Maailman (ja Hämeenlinnan) parhaat karjalanpiirakat

Mieheni parikkalalainen mummo teki maailman parhaita piirakoita.

Välähtipä minulla vuosia sitten eräänä kesänä pyytää päästä hänelle piirakanteko-oppiin. Nyt se olisikin jo myöhäistä. Omilla mummoillani oli myös omat bravuurinsa, vaan eipä tullut koskaan mentyä oppipojaksi.

Tässä teille kaikille haaste: Menkää elossa olevien mummojenne (tai pappojenne) luo tekemään yhdessä jokin hänen bravuuriruokansa tai -leivonnaisensa. Tätä ei kannata jättää huomiseen. Ja minulle saa tietysti laittaa linkkejä esim. kommenttikenttään hyvistä mummojen resepteistä! Vaikka äitien tekemää ruokaa paljon mainostetaankin, kyllä mummojen tekemä perinneruoka päihittää kaikki!

Tässä siis resepti, jonka olen kirjannut mummoa kuuntelemalla ja hänen kanssaan piirakoita paistaessani. Alla olevat havainnollistavat kuvat on anoppini ottanut mummolassa jollakin toisella kertaa.

Karjalanpiirakka syödään perinteisesti munavoin kera, mutta
nämä ovat niin hyviä, ettei munavoitakaan kaipaa.


Parikkalan mummon karjalanpiirakat


Puuro
Keitä litran riisipuuro pakkauksen ohjeen mukaan muuten, paitsi korvaa 1/3 ohjeen riisistä kokonaisin ohrasuurimoin. Tee puuro mahdollisimman rasvaiseen (miel. "punaiseen") maitoon. Kun puuro on valmis, lorauta joukkoon kuohukermaa.

Kuoritaikina
(n. 40 kpl)

3 dl vettä
1 tl suolaa
50 g voita
ruisjauho-vehnäjauhosekoitusta (2/3 ruisjauhoa, 1/3 vehnäjauhoa)

Sekoita kylmä vesi, suola ja sulatettu voi kulhossa. Lisää vähitellen jauhoja. Kun taikina pysyy jonkin verran koossa, siirrä se pöydälle. Lisää loput jauhoista vähitellen taikinaan vaivaten kaiken aikaa. (Huom. Jauhojen määrää en osaa sanoa, enkä ole tullut itsekään koskaan mitanneeksi, mutta sen huomaa kyllä, kun taikina on valmis eli kimmoisaa ja kiinteää. Arvaan, että kokonaismäärä on noin 5-6 dl. Mittaan ensi kerralla kun teen :) Ja jauhoja voi lisätä tarvittaessa vielä pyörittelyvaiheessa, jos mitoitus on mennyt ihan metsään.)

Ota taikinasta noin kolmasosa jauhotetulle pöydälle ja peittele lopputaikina tiiviisti. Pyöritä taikinasta tanko, jonka halkaisija on noin 2-3 senttiä. Leikkaa tangosta paloja, noin sentin levyisiä kakkaroita. Pyörittele kakkarat palloiksi ja litistä vähän kädellä. Kauli kakkarat pulikalla ohuiksi, halkaisijaltaan noin 12 cm:n kokoisiksi ympyröiksi. Laita reilun teelusikallisen verran puuroa kuorelle ja rypytä kiinni. Tee lopputaikina samalla tavalla. Peittele huolellisesti kuoritaikina ja valmiit kuoret, etteivät ne pääse kuivuman missään vaiheessa. Paista piirakoita 300 asteessa noin 15 minuuttia.

Voitele valmiit piirakat sulatetulla voilla.

Karjalanpiirakoita syntyy.
Edessä valmiiksi voideltu pelti.
Litistettyjä kakkaroita, kaulittuja kuoria, täytettä kuorella,
puurokulho ja valmis piirakka. Ja pulikka pyörii!

Valmis pellillinen piirakoita odottaa uuniin pääsyä.
Juuri uunista tulleet piirakat.
Piirakat voidellaan sulatetulla voilla.
Syömään! Mummon ohra-riisipiirakoita on lieden päällinen vain hetken täynnä.
Olen itse tehnyt piirakoita muutaman kerran. Isoihin juhliin, kuten omiin häihini ja isäni 50-vuotispäiville, olen tehnyt kerralla 200 kpl. Nyt jo yhdeksän joulun ajan olen tehnyt piirakoita yhden satsin verran joulupöytään. Rotinapiirakoita ystäville en ole vielä rohkaistunut tekemään. Reilusti alle tuhannessa piirakassa on siis minun kokonaismääräni. Vielä on pitkä matka piirakkamestariksi.

Minun tekeleeni, paistamaton piirakka.
Eräänä jouluna, kun mummo vielä eli, oli appivanhemmat meillä kylässä. Tarjosin jouluaterialla tietenkin myös karjalanpiirakoita. Appiukko sanoi: "Nämä ne ovat maailman parhaita piirakoita". Minä ylpeänä hymyillen: "Kiitos!" Appiukko: "Mitä? Onko nämä siun tekemiä? Sitten nämä onkin vaan Hämeenlinnan parhaita". :-D Hyvään suuntaan olen kuitenkin menossa. Piirakoissani on jo hetken häivähdys "ihan kuin mummon tekemää". Ihan hyvin hämäläiseltä.


Melkein täydestä meni. Karjalanpiirakoita joulupöydässä.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Rotinat: Vauva vesimelonivaunuissa

Suunnittelen ystävälleni baby shower -juhlia. Vauvakutsujen tarjoiluja googlaillessani olen törmännyt useissa amerikkalaisissa blogeissa vesimelonista tehtyihin vauvanvaunuihin. Vaunut on täytetty joko hedelmäsalaatilla tai vihersalaatillla. Toteutukset näyttivät niin hauskoilta, että päätin tehdä sellaiset piirakoiden sijaan rotinoiksi toiseen ystäväperheeseen, johon vauva on jo syntynyt.

Nappisilmäinen vauva vesimelonivaunuissa on moderni rotina.

Esittelin idean miehelleni, joka on meidän perheessämme ehdoton hedelmäsalaattivastaava. Hedelmäinen rotina-ajatus saikin häneltä heti kannatusta.

Kun tänään aamulla heräsin, oli vaunujen ja hedelmäsalaatin valmistus jo hyvässä vauhdissa. Tällä kertaa pääsinkin itse helpolla!

Koska vesimeloniin ei paljon salaattia mahdu,
laitoimme loput salaatit vaunujen ympärille.
Vaunuista tuli tosi kivat! Vesimelonin sai kätevästi kaiverrettua tyhjäksi jäätelökauhalla. Jos taloudessa olisi ollut pallorauta, ja kaikki hedelmät olisi pyöritelty palloiksi, olisi viemisestä tullut vielä upeampi. Hauskan lisän olisi saanut myös tutista, jonka olisi voinut työntää "vauvalle" suuhun. Harmi kyllä ostamamme Saipa-tutti oli jo toimitettu vastasyntyneelle aiemmin, joten tästä vauvasta tuli tutiton.

Hedelmäsalaatti vesimelonissa

iso vesimeloni
hunajameloni
cantaloupemeloni
tummia ja vihreitä viinirypäleitä
klementiinejä
appelsiineja
päärynöitä
omenoita
tölkki säilykeananasta
vadelmia

Leikkaa vesimelonista pala pois, jotta saat aikaan vaunukopan muodon. Kaiverra jäätelökauhalla sisus. Voit kaivertaa kaiken hedelmälihan pois tai jättää ohuen punaisen sisustan. Leikkaa hunajamelonista noin kolmasosa vauvan pääksi (kun siemenet poistaa, pää on sisältä ontto). Leikkaa ensin hiukan liian suuri pala, sovita päätä vaunuihin ja viimeistele sitten pää lopulliseen muotoonsa.

Pilko kaikki loput hedelmät kulhoon. Nestettä saat vesimelonista ja ananaksesta. Sekoita. Täytä vesimeloni. Asettele pää vaunuihin kauniisti. Kiinnitä hammastikuilla viinirypäleet silmiksi ja nenäksi. Halutessasi lisää tutti, tee korvat ja otsalle hiuskiehkuroita esimerkiksi pestyistä appelsiininkuorisuikaleista. Ripottele pinnalle tuoreet vadelmat tai mansikat.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Ristiäisten nallekakku

Nelosen ristiäisiä vietettiin yhtäaikaa kakkosen 6-vuotissynttäreiden kanssa. Varsinaisena juhlapäivänä kumpikin sai omat kakkunsa. Ristiäiskakku oli perinteinen sokerikakkupohjasta luotu mustikkatäytteinen kermakakku. Päälle muovailin sokerimassasta ja marsipaanista mm. nallen.
Toisena päivänä pojilla oli yhteinen kakku, jossa yhdistyi dinosaurusteema ristiäisiin.

Mustikkatäyte:

4-5 dl (200 g) mustikoita
2 dl vispikermaa
2 rkl sitruunamehua
2 rkl sokeria
1 prk (200 g) vaniljarahkaa
4 liivatelehteä

Pane liivatteet veteen pehmenemään. Sekoita rahka ja sokeri. Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi ja liuota siihen liivatteet. Anna jäähtyä. Valuta liivatteet rahkaan. Vaahdota kerma. Lisää rahkaan mustikat ja kermavaahto varovaisesti käännellen.

Dinosaurus x 3

Toiseksi vanhin lapsemme toivoi 6-vuotissynttäreilleen dinosauruskakkua. Juhlia järjestettiin kolmet: Ensin kavereille keilahallilla, sitten sukulaisille kotona samana päivänä kuin oli pikkuveljen ristiäiset. Ja kolmannen kerran juhlittiin niiden sukulaisten ja kummien kanssa, jotka olivat estyneet tulemasta ristiäis-syntymäpäiville.

Camarasaurus? Brachiosaurus? Jokin sauropodi kuitenkin, kai.
Tein perinteisen täytekakun sijaan pätkiskakkua (ohje alla), sillä keilahallilla kakku joutui odottamaan syöjiä tunnin verran lämpimässä. Dinosaurukset tein murotaikinasta. Kaulin taikinan levyksi ja leikkasin kuvion irti leivinpaperille hahmottelemani mallin avulla. Muistaakseni (synttäreistä on jo pari vuotta aikaa) tein yhteensä 6 dinosaurusta, joista kolme hajosi nostaessa tai koristeltaessa. Isoja murotaikinakuvioita kannattaa siis tehdä monta ylimääräistä kappaletta!

Dinosaurukset "väritin" tomusokeri-vesi-pastaväriseoksella, täpliksi käytin mm. M&M-karkkeja. Silmät tein sokerimassasta. Dinosaurusten kädet, sieraimet ym. tein pienestä tuubista pursotettavalla suklaatahnalla. Ristiäispäivän kakkuun yritin tehdä myös laavaa syöksevän tulivuoren. Palmut on tehty kaupasta valmiina ostetuista keppimäisistä suklaakekseistä ja marsipaanilehdistä.

Tavoittelin Tyrannosaurus Rexiä, taisi kuitenkin tulla tarbosaurus.

Pätkiskakku


5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta
150 g sulatettua voita
2 dl maustamatonta jogurttia
4 pätkistä
3 munaa

Kuorrutus:
150 g tummaa suklaata
100 g voita

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää pätkikset voisulan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää jogurtti, munat ja kuivat aineet. Sekoita huolella, älä vatkaa. Laita jauhoitettuun kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa n. 45 min. 

Sulata kuorrutusaineet varovasti kattilassa miedolla lämmöllä, ja valuttele valmis kuorrute jäähtyneen kakun päälle.

Kolmansille juhlille tein molemmille sankareille yhteisen kakun. Kakussa dinosaurus haukkaa ristiäiskakun ruusuja.